Spoonful - Erämaajammin ja kiihkeän soiton yhdistelmä

“Spoonful”, Howlin’ Wolfien mahtava blues-klassikko, on vahvasti juurtunut musiikkikulttuuriin, toimien porttina monille bluesin eri osa-alueisiin. Se on ikävä ja herkullinen tarina yhtä aikaa; synkkä teksti vastakohtana vauhdikas rytmi, joka pistää jalkaan heilumaan. Vaikka kappale kuultiinkin ensimmäisen kerran Howlin’ Wolfin vuonna 1960 julkaiseman albumin “Moanin’ in the Moonlight” yhteydessä, on sen alkuperäinen kirjoittaja bluesmies Willie Dixon.

Spoonfulin tarina kielii musiikkihistorian vuorovaikutuksista ja luovuuden virrasta. Willie Dixonin sanoittama teksti kuvaa kertojan tuskaa ja kaipausta rakastettunaan. “Spoonful” on tavallaan blues-tradition “painot”, jossa kerrotaan kadonneesta rakkaudesta ja yksinäisyydestä, mutta musiikillaan se kiihottaa ja kutsuu tanssiin.

Kun kuuntelemme Spoonful:ia, tajutamme itsestämme, että musiikki on kiehtova cocktail. Se voi olla samanaikaisesti surullista ja iloista, melankolista ja inspiroivaa. Spoonful:n mahti piilee siinä, että se kutsuu meidät tuntemaan ja kokea monimutkaisia tunteita yhdellä kertaa.

Bluesin perustaja

Howlin’ Wolf (Chester Arthur Burnett) oli yksi bluesin tunnetuimmista artisteista. Syntyi 1910 Mississippissä, Yhdysvalloissa, ja aloitti musiikillisen uransa 1930-luvulla Delta blues -yhtyeissä. Hänen raa’an voimakas laulutyylinsä ja soittamistaitojen yhdistelmä teki hänestä ikonisen hahmon bluesmaailmassa.

Howlin’ Wolf muutti Chicagon 1950-luvun alussa ja kohtasi siellä Willie Dixonin, joka oli tuolloin Chess Records -levy-yhtiön musiikillinen johtaja. Yhteistyö Dixonin kanssa synnytti lukuisia klassikkoja, joista Spoonful on yksi kuuluisimpia.

Bluesin ydin

Spoonful:in teksti on klassinen blues-tarina:

" I got a sweet little mama, She lives way down town Yeah, she’s my woman, you know I love her, yeah"

Teksti kertoo miehestä, joka on rakastunut naiseen, mutta heidän välisensä suhde ei ole sujuva. Hän laulaa: “I need a spoonful of sugar to help the medicine go down”, viitaten ehkä siihen, että rakkaus voi olla paikoin katkeraa ja vaatii jotain pehmentääkseen sen tuskaa.

Musiikki on kuitenkin täynnä energiaa ja ilotajuutta. Howlin’ Wolf:in raukkaääni yhdistettynä blues-yhtyeen vahvaan soittoon luo ainutlaatuisen kuulokuvan, joka kiihottaa tanssimaan ja nostaa tunnelmaa.

Spoonful:in musiikillinen rakenne on perinteinen 12-tahtisessa bluesissa. Kitarat soittavat tyypillistä blues riffia, basso luo pohjan ja rummut pitävät tahdin yllä.

Spoonful:n vaikutus

Spoonful:sta tuli hitti 1960-luvun alussa ja on säilynyt yksi Howlin’ Wolfin tunnetuimmista kappaleista. Se on inspiroinut lukuisia artisteja, jotka ovat tehneet omia versioitaan tästä bluesklassikosta. Muutamia esimerkkejä:

Artista	Versiointi vuosi	Huomiot
Cream	1966	“Spoonful” oli yksi heidän konserttiohjelmistojen suosikkikappaleista ja julkaistiin vuonna 1967
Etta James	1963	Jamesin tulkinta on tunteellinen ja voimakas, osoittaen Spoonful:in monipuolisuutta.

Spoonful on yksi bluesin ikuisimmista kappaleista. Se on täynnä energiaa, melankoliaa ja rakkautta. Se kuvaa bluesin ydintä ja sen kykyä herättää vahvoja tunteita kuulijoissa.