Samarapa: Etelän sävelien ja pohjoisen rytmien mystillinen yhdistelmä

Samarapa – se nimi kuulostaa mystiseltä, suorastaan taikuutalta. Se onkin kuin musiikin muotoiltu versioOrienttia ja Länsimaata yhdistävästä mystisestä siltakulkumahdollisuudesta. Taustalla soi eteläinen auringon paiste ja pohjoisen hiljaisuus, rytmi kiihtyy ja hidastuu kuin aaltojen vajehdukset rannalla.

Samarapa ei ole yksikkö, vaan koko musiikki-albumi Intiasta kotoisin olevan tablavirtuoosi Zakir Hussainin luomuksena. Albumilla hän yhdistää intialaista klassisen musiikin perintettä länsimaiseen jazz- ja fusionmusiikkiin luoden ainutlaatuisen soundin, joka vie kuulijaa matkalle tuttujenkin maisemien uusille poluille.

Hussain on yksi tunnetuimmista tablasoittajista maailmassa. Hänen soittotavallaan yhdistyy vahva intialaisperinne ja rohkea innovaatiohalu. Hän on myös yhteistyössä useiden tunnettujen länsimaisien muusikoiden kanssa, kuten John McLaughlinin, Yo-Yo Maon ja Mickey Hartin.

Samarapa:ssa Hussain luo musiikkia yhdessä jazz-kitaristi Larry Coryellin ja klarnetisti Béla Fleckin kanssa. Trio luo tasapainon ja vuorovaikutuksen intialaisen percussiivisuuden ja länsimaisen melodian välillä. Coryellin sähkökitara tuo räjähtävän energian, kun taas Fleckin klarinetti on kuin silkkinen lanka, joka yhdistää musiikin osat toisiinsa.

Samarapa:n tausta – kulttuurien kohtaaminen musiikissa

Samarapa-albumi julkaistiin vuonna 1987 ja se oli osa laajempaa musiikkimaailman trendiä, jossa eri kulttuureiden musiikkia alettiin yhdistää uusilla tavoilla. 1970-luvulta lähtien jazz-musiikin pioneerit olivat jo tutkineet intialaisen musiikin vaikutusta ja löytäneet sen luovien mahdollisuuksien äärellä.

Zakir Hussainin isä Allah Rakha Khan oli myös kuuluisan tablasoittaja, joka opetti pojanen klassinen perinne. Nuori Hussain oli jo nuorena lahjakas soittaja ja hän alkoi tutustua myös länsimaiseen musiikkiin.

Albumin sävellykset – matka eri maailmoihin:

Samarapa-albumi sisältää viisi kappaletta, jotka vievät kuulijaa eksoottiseen ja jännittävään musiikkimaailmaan. Kukin kappale on oma tarinansa ja tuo esiin Hussinin ainutlaatuisen soittotavan sekä kolmikon kemian:

• “Samarapa”: Albumin nimikkoraida alkaa hiljaisilla tabla-tahdeilla ja kehittyy hitaasti monimutkaisempaan sävelrakenteeseen. Coryellin kitara tuo raskautta ja Fleckin klarinetti leikittelee melodian kanssa.

• “Midnight Rendezvous”: Tämä kappale on nopeampi ja energisempi, jossa tabla ja kitara soittavat vuorotellen vahvoja rytmejä. Klarinetti tuo melodiseen osaan hentoa melankoliaa.

• “Night Train to Mysore”: Tällä kappaleella kuulemme vahvemmin länsimaisen jazz-vaikutuksen. Coryellin kitara soi blues-henkisiä sointuja ja Fleckin klarinetti luo melodista linjaa.

• “The Dance”: Tässä kappaleessa Hussinin tabla, Coryellin kitara ja Fleckin klarinetti yhdistyvät innostavaan tanssirytmiin.

• “Journey Onwards”: Albumia päättää rauhallisella, intialaisin sävelmin kuulostava “Journey Onwards”.

Samarapa:n merkitys – musiikin raja-aitojen murtaminen:

Samarapa oli tärkeä albummi, joka osoitti maailmanmusiikkikulttuurin avoimuutta ja kykyä omaksua uusia ideoita. Albumi oli myös menestys ja se sai Grammy-ehdokkuuden vuonna 1988.

Hussinin ura jatkuu edelleen. Hän on julkaissut lukuisia albumeita ja esiintynyt konserteissa ympäri maailmaa. Hän on yksi intialainen musiikkiambassadoreista, joka tuo intialaisen perinteen ja modernit ideat yhteen globaalilla tasolla.